"Antakaa minulle kiinteä piste niin vipuan maailman paikaltaan" sanoi Arkhimedes leikkisästi. Ikävän monasti totena otettu "Seuraa Johtajaa"leikki ei olisi edes mahdollista ilman uskon naulaa avaruuden muurissa. Ydinfyysikot unelmoivat perushiukkasestaan, monet muut oman ymmärryksensä mukaisesta pisteestä, mieluimmin ympyrästä, joka ei liikkuisi, jota ei tarvitsisi epäillä, jonka sisällä olisi kaikki selvää, jolla voisi turvassa levätä aurinkomme hurjastellessa tuntematonta rataansa linnunratamme laitamilla.

Michio Kushi on monen muun lailla unelmoinut "uskonnon, filosofian, tieteen, kulttuurin, ruumiin, sielun, hengen ja yhteiskunnan ilmiöt yhdistävästä yhteisestä lähtökohdasta". Noihin kahteen viimeiseen sanaan kompastuu sukupolvi toisensa jälkeen, käyvätpä ne vielä hengenkin päälle jos uskonnosta on kysymys, yhteinen lähtökohta kun vaatii että maapallolla sitten uskotaan samalla tavalla joka iikka tai nirri pois. Psykologiset yhteiset lähtökohdat vievät onneksi vain mielisairaalaan tai professuuriin, lievemmissä muodoissa aviosiipan kasvattamiseen. - Lukemattomat ja luetut ovat ne kirjat, joissa tekijä esittelee oman pienen lähtökohtansa, jonka kautta selittää kaikki maailman ilmiöt. Olen väsyksiin asti tavannut kirja kirjan, vuosi vuoden jälkeen Kushinkin käyttämän mitä klassisimman ja kaikkien uskonsuuntien harrastaman "Ainoa Oikea ei ole Ainoa Oikea vaikka onkin Ainoa Oikea"- tempun:

Rukoilkaamme:

Amen.

Makrobiotiikka on Kushin yhteinen lähtökohta, jonka kautta hän selittää todella kaikki. Niinpä ei edes hämmästytä, että eräänkin kaavion nimenä on vaatimattomasti "Ruoka ja maailmankaikkeuden rakenne". Muutoinkin näyttää Kushi tietävän aivan mahdottomasti. Hän kertoo miten muutaman viimeisen miljardin vuoden aikana on maapallo kehittynyt. Hän tietää että värähtely- tai henkimaailman kehitys etenee ihmismaailmaan nähden päinvastaiseen suuntaan, että pystykivet välittävät bioenergeettisiä aaltoja peltoihin ja metsiin, että universumin laajeneminen ei johdu Suuresta Pamauksesta vaan logaritmisesta spiraaliliikkeestä, "jota ratkaisua Einstein ei onnistunut täysin oivaltamaan", sillä valon nopeus ei olekaan vakio vaan sen nopeuden muutos on alkulähteen etäisyyteen nähden käänteinen läheten ääretöntä, jne jne.

Kun hoidamme ruokamme ja ruokailumme Kushin lukemattomat "sinun tulee, sinun täytyy"-ohjeet muistaen, hoituvat kaikki muut elämämme puolet itsestään. Verenkuvamme, terveytemme, mielemme ja ajattelumme, henkemme ja unelmamme yhdentyvät, pystymme vaikeuksitta ymmärtämään toisiamme ja rauha säilyy maan päällä. Lapsesikin saavat silloin pitkät korvannipukat, jotka merkitsevät onnea sekä ruumiillista ja sielullista vakautta. Kaikkien häiriöiden syy on ravinnon väärä käyttö. Siispä pureskele ruokasi vähintään 50 kertaa mieluummin kuitenkin enemmän, sairaana ainakin 150 kertaa, sitä paremmin voit, on yksi kirjan viisastenkivistä. Klassisia ravintoainetaulukoita ja valtaisia määrä suosituksia eri ravintoaineista löytyy tietysti myös. Keskeinen sanoma on se vanha tuttu: älä syö jalosteruokia, syö luonnollista. Malliruokavalioon kuuluu täysjyväviljaa 50-60%, papuja ja merikasveja (joista Oulun seudun emännät voivat valita esim. kombun, wakamen, norin, dulsen, hikizin tai aramen) 5-10%, kasviksia 20-25% ja keittoja 5-10%.

Kushin asenne on myönteisen humanistinen, ja hänen kosmiset iloittelunsa sointuvat melko pitkälle yksiin itämaisten filosofioitten punaisen langan kanssa. Silti hän on seuraajiensa lailla makrobiotiikan liekaan sidottu, joka johtaa lampaansa vain yhdestä portista taivaan iloihin. Ei ole ihme, että tämä maailmoja syleilevä ja samalla kertaa turvallisen "näin on, seurakuntalaiseni"-sanoman välittävä kirja on käännetty jo yhdelletoista kielelle. Olen täysin vakuuttunut siitä että monet lampaat ovat terveystaivaan löytäneetkin, parantuneet ja voineet paremmin makrobiotiikkaan innostuttuaan - kuten tuhansiin muihinkin uskon- ja hoidonsuuntiin. Terve makrobiootikko on toki arvokkaampi ilmiö kuin sairas vääräuskoinen. Länsimaisuudesta hän hyödyntää tieteellisen tutkimuksen loputtomia toisiaan vastaan sotivia karriääritutkimuksia valitsemalla niistä vain makrobiotiikkaa suosivia. Näinhän tekevät tietysti kaikki oman asiansa ajajat.

Tunnetuin Kushityyppinen tulisieluinen ravintosaarnaaja, vaan ei aivan niin lennokas, ja aggressiivisempikin, oli Pohjoismaiden oma tuote Are Waerland jo 1940-50-luvulla. Hänen sanomansa sopi kuin nakutettu uusrehusteluaikakauteemme, ja sai siksi armon nousta haudastaan Kariston herättämänä suomenkielisillekin lukijoille (Are ja Ebba Waerland: Terveyden avain. Karisto 1986).

Kushin kohderyhmäksi sopivat kiihkoilijoiden ohella sielultaan vain senverran herkät ja ihanteelliset, jotka tajuavat jonkin olevan vinossa niin itsessään kuin yhteiskunnassa, mutta joita ei analyysi eikä intuitio kuitenkaan pelasta Ainoan Oikean kaupparatsuilta. Vaan voida hyvin ja uskoa sinisin silmin on toki ihanampaa kuin voida huonosti tai heilua raitilla pullon ja puukon kanssa.

Pehmeiden elämäntapaideologioiden nipussa tapaa enemmistö olla kaakosta tulleita. Shiatsuhieronnan ja makrobiotiikan yhdistäminen näkyy John Lewisin omassa firmassa, Makrobioottinen Shiatsuopisto kun on nimeltään. Samanlaista ruoan märehtimistäkin hän ehdottelee kuin Kushi. Helsingin Shiatsu-klinikkakin Lewisillä on, ja opettajantutkinto (shiatsun vai makrobiotiikan?) on hankittu Kushi-instituutissa Englannissa. Lewisin Shiatsu näyttää olevan hyvin lähellä myös akupunktiota, hiukan kaukaisempina sukulaisina myös naprapatia ja kiropraktiikka ("nikamanniksauttelu").

Lewisiläinen Shiatsuhieronta eroaa naistenlehtien venyttelyohjenaurettavuuksista hiukan, tekstin puolesta. Kuvathan pruukaavat olla näissä hierontakirjoissa samanlaisia: toinen toisen, tavallisesti eri sukupuolta olevan, kimpussa. Uroon kuvien oletan esittävän Lewisiä itseään, nuorenpuoleista salskeata hujoppia Original Nike-verkkareissaan. Tämän kirjan kuvat eivät kuitenkaan sisällä alastonkuvia eikä hierontapatjoja takkatulen räiskeessä kuten Lucinda Lidell & kumpp. hieronnan, shiatsun ja vyöhyketerapian sinänsä aivan mukavassa ja vapaahenkisessä opaskirjassa Hieronta (Weilin+Göös 1986).

Lewis vaistoaa ehkä osittain, että tekniikkaa tekniikkana tarvitaan vain niille, jotka eivät vielä pysty välittömään toimintaan, eivät uskalla vielä kuunnella itseään ja toista, jolloin mitään tekniikoita ei enää tarvita, vaan jokahetkinen ainutlaatuinen tilanne sinänsä ohjaa toimintaa, hieronta yhtenä niistä. Sen verran usein hän tähdentää tilanteen kokonaisvaltaisuutta ja sen kuuntelemista painallustekniikoiden lomassa.

Hiukan hän sentään näille itähierontakirjoille tyypilliseen tapaan (vakavissaan?) hullutteleekin: "Tartu jalkaterään, pyöritä sitä ja vedä jokaista varvasta. Mahdollinen poksahtava ääni johtuu patoutuneen energian vapautumisesta jostakin energiameridiaanista." Höpsöä lukijaa ällistyttelevää samanlaista tyhjäntärkeää hömpönpömpötiä ovat väitteet, joiden mukaan jokin liike aktivoi munuaismeridiaanin energiaa, vahvistaa hermostoa tai tasapainottaa pään energiaa. Vaan vahvistipa mitä vaan niin kivahan se on kun toinen oikein antaumuksella platkuttaa. Oletanpa Shiatsun helpottavan joitain vaivoja fyysisenkin mekanismin kautta.