Edoardo ja Eileen Fazzioli: Ben kao - vanhan Kiinan yrttiviisautta keisari Xiao Zongin kokoelmista. Suom Marjatta Vilkamaa. Tammi 1989.

Jos lääkärinne kehottaa teitä parantamaan kuuroutenne korvaanne työnnetyllä männynpihkapallosella, on aika vaihtaa lääkäriä. - Pihkaan on tosin lisättävä vielä neljäsosa krotonin siemeniä ennenkuin ihmeitä alkaa tapahtua.

Vielä parempi on laahata koko honka pirttiin. Kuivan pihkan ja poria-jauheen seoksella on nimittäin hyvä harjata hampaat. Neulaset vuorostaan parantavat ihotauteja ja syyhyn, saavatpa vielä tukankin kasvamaan. Männyn kukat vahvistavat elinvoimaa, kaarnan alainen nila vuorostaan fyysistä voimaa ja väsymyskin haihtuu. Kaarnasta ei tehdä vain veneitä, vaan se myös tyrehdyttää verenvuodon, arpeuttaa haavat, parantaa vatsahaavan ja päänahan ruvet ja nopeuttaa kudosten uusiutumista.

Keisarillinen Yu zhi ben kao pin hui jing yao eli lyhyesti vain ben kao, 1500-luvulla painettu kiinalainen lääkeyrttikirja on täynnään yhtä hurjan luokan väitteitä lähes joka kasvin kohdalla. Se ei toisin sanoen eroa muusta teknopahoinvoinnilla ratsastavasta luonnonlääkintäkirjallisuudesta. Paitsi yhdessä tärkeässä mielessä. Kirjoittajat eivät esitäkään yrttihoitoja pyhyyden, nerouden ja puolijumalallisuuden maanpäällisenä ilmestyksenä, kuten ns. vaihtoehtovammaisilla on tapana, mikäli viimeksimainitut traditionaalisen lääketieteen herjaamiseltaan ehtivät.

Kirjoittajat ovat oikeastaan vain kääntäjiä, mutta puolen vuosituhannen takaisen käsittämättömyyksiä vilisevän tekstin ja jo vuosisatoja sitten käytöstä poisjääneiden kirjainmerkkien kääntäminen on käytännössä paljolti arvailuun perustuvaa, siksi paljolti kääntäjiensä persoonallisuuksista ja tiedoista suuresti riippuvainen. Siksi kirja on melkoisesti myös heidän omaa tuotettaan. Tämän tunnustavat tekijät esipuheessaan. He nimenomaisesti varoittavat lukijaa pitämästä teosta lääkintäoppaana, vaan pikemmin katselukirjana, muinaista maalaustaidetta ja runoutta esittelevänä.

Kirja esittelee 36 kasvia ja alkuperäisen Ben Kaon värikuvien jäljennökset niistä jokaisesta kuvaselityksineen. Muutama sananlasku ja opettavainen kertomus liittyy miltei jokaiseen kuvaan. Kurkku, riisi, inkivääri, soija, appelsiini, viiniköynnös, persikka, etikka, hiiva, ginseng, bambu, lilja, paju, luumupuu, siinä muutamia minunkin tunnistamiani nimiä. Pääskysenpesäkin keiton aineksena on mukana, vaikkei kasvi olekaan.

Alkuperäinen Ben Kao oli tätä kirjaa paljon suurempi. Värikuvataulujakin siinä oli 1358.

Luonnonlääkinnän nutun nurja puoli on luonnoton lääkintä. Vaihtoehtolääkintäkirjoissa rakkaudella hehkutetut "vanhat viisaudet" tuntuvat useimmiten tyhmyyksiltä, tietämättömyydeltä ja alkeellisimpienkin kriteerien puuttumiselta, puoskarimaiselta "parantaa kaikki"-mentaliteetilta. Suurimmalta osin on tietysti kyse senaikaisen tieteellisen tietämyksen alkeellisesta tilasta, jota ilman ei yksilön ole mahdollista ponnistaa kovin huimaaviin korkeuksiin. En kuitenkaan usko menneiden sukupolvien lääkintähenkilöstön olleen sen viisaampia kuin nykyajankaan, joten lääkintätiedon henkilökohtainen soveltaminen voi olla aivan mitä sattuu riippumatta senhetkisestä yleisestä tietämyksestä. Nykylääketieteemme on myyttejä täynnä sekin. Moni totuudeksi luultu muoti painuu unohduksiin tai osoittautuu vahingolliseksi koululääketieteenkin saralla.

Miltei jokainen luonnonlääkitsijä sortuu samanlaiseen omista rajoittuneista kokemuksistaan muovautuneeseen kovin yksiulotteiseen ja muita sekoittavia tekijöitä huomioonottamattomaan käsitykseen terapioiden tehosta. Jos näillä entisaikain "viisailla" olisi ollut käytettävissään omien yrttiensä lisäksi nykylääketieteen arsenaali, niin luulenpa ettei monikaan senaikainen terapeutti syöttäisi potilaalleen pajunköyttä tai mitä yrttiä nyt kulloinkin, vaan raapustaisi tiuhaan penisilliiniä, rauhoittavia lääkkeitä, kipulääkkeitä, insuliinia, astmalääkkeitä... heidän käyttämänsä lista näistä hirvittävistä puoli- ja täyssynteettisistä teknohulluuden ja lääketehtaiden kyynisen riistokapitalismin myrkyistä olisi sangen pitkä. Siksi että nämä myrkyt auttavat miljoonia ihmisiä tälläkin hetkellä.

Heiniä ynnä muuta kasvullisuutta sopii kyllä rouskutella, ja olenpa täysin vakuuttunut siitäkin, että vielä on moni todella arvokas lääkeaine niistä löytämättä. Eihän penisilliiniä ja digitalistakaan olisi ilman maallikkoparantajien tarkkaa silmää löydetty ehkä vieläkään. Mutta kasvien parantava voima on aivan eri asia kun se vuosisatojen läpi jatkunut ja välistä laillistettukin hurlumheihihhulismi, jota Ben Kaokin sisältää, ja jonka voi tavata nykyaikanakin lähimmässä terveyskaupassa ja teknisissä vaatteissaan länsimaisten lääkäreidemme vastaanotoilla.